Keskeisimpiä periaatteitani

kuntapolitiikassa

Leipä tulee kultaseppänä, verenpainetauti poliitikkona.

Selkeät ja yhteiset pelisäännöt

Yleensäottaen toimintaani ohjaa ajatus siitä, että homman kuin homman pitää olla reilua ja oikeudenmukaista. On hyvä, että ihmiset tekevät töitä elintasonsa nostamiseksi ja ihan rikastuakseenkin, mutta suhtaudun todella jyrkästi siihen, että se tapahtuu muiden kustannuksella. En hyväksy alistamista, painostamista saati minkään tapaisia "järjestelyiksi" kutsuttua vehkeilyä, jolla vältellään vastuun kantamista ja verojen maksamista. Yhteisistä pelisäännöistä on pidettävä kiinni ja kaikkien on niitä noudatettava!

Arvojen priorisointia

Elämässä on paljon muutakin ja tärkeämpää kuin raha. Terveys, hyvinvointi, luottamus ihmisiin ja järjestelmään - nämä ovat kaikki asioita, joita ei yksinkertaisesti mitata rahalla. Kaikki ovat saaneet yhteiskunnalta paljon ja tulevat saamaan koko elämänsä ajan. Kaikilla on annettavaa yhteiselle hyvälle, eikä sitä annettavaa voi aina mitata rahalla. Avoin arvokeskustelu näistä asioista on välttämätöntä ja tuo myös näkyväksi, ettei peruskoulu sen enempää kuin tie- ja sähköverkko juoksevine vesineen ja viemäröinteineen ole taivaalta annettu etuoikeus vaan yhdessä rakennettu nykypäivän itsestäänselvyys. Asia vaativat jatkuvaa ylläpitoa, niin taloudellista kuin henkistä. Muuten mikään ei kestä.

Yhteiskunnan rooli

Yhteiskunnan pitää tukea heitä, jotka tukea tarvitsevat. Sen pitää kannustaa positiivisella tavalla tarjota mahdollisuudet itsensä ja asemansa parantamiseen. Pitää myös ymmärtää, että joskus asiat vaatii aikaa, eikä ihmisen tulevaisuutta voi suunnitella paperilla valmiiksi. En ole lainkaan vakuuttunut, että byrokratian kasvattaminen saati lillukanvarsien kanssa touhuaminen on hyvä tapa. Sen sijaan pitää panostaa siihen, että ihmiset voivat keskittyä tekemään ydintyötään. Voisiko kunnan tasolla helpottaa esimerkiksi opettajien ja hoitajien työtä, jota kuormittaa jatkuvasti lisääntyvät raportointivelvoitteet ja paperityöt? Voisiko kunta edesauttaa keskittymistä ydintyön tekemiseen ja siten edistää myös työhyvinvointia esimerkiksi resurssitehokkaasti oikeanlaisella työnjaolla.

Palvelut kaiken ytimessä

Kunta on vahvasti organisoitu kokonaisuus, mutta pohjimmiltaan yhä ihmisten yhteisö, jonka perimmäinen tarkoitus on pitää huolta sen asukkaista. Kaiken keskiössä on kunnan tarjoamat palvelut. Osa niistä on lakisääteisiä, osa vapaaehtoisia. Laki määrittelee vähimmäistason, jossa pysyminen toisinaan saa saivartelun piirteitä taulukoineen ja selityksineen. Päättäjien tärkein tehtävä on varmistaa, että kunnan palvelut ovat mahdollisimman hyvällä tasolla. Siinä viranhaltijoiden ja byrokraattien tehtäväksi jää toteuttaa asiat ja tarjota asiantuntemustaan. Palvelut nimittäin ovat tärkein asia, joka kunnalla on tarjottavanaan: Kukaan ei muuta ja jää asumaan Forssaan Forssan takia, vaan sen palveluiden takia. Siksi pidän lyhytnäköisenä panostaa mainoskampanjoihin, mielikuvien rakentamiseen ja brändäämiseen ennemmin kuin pitää huolta siitä, että kaupunki myös lunastaa odotukset, joita markkinoinnilla luodaan.

Kriittisyys tehostaa toimintaa

Viranhaltijoiden asiantuntemusta ja esityksiä pitää taukoamatta tarkastella kriittisesti. Se on ainoa tapa varmistaa, että ne ja niiden perusteet ovat kestäviä. Asiantuntemuksen taakse kätkeytyminen tai sen sokea korostaminen johtaa viimekädessä huonoihin päätöksiin, jotka eivät kohtele oikeudenmukaisesti niitä, joita ne koskettavat. Asiantuntemus, osaaminen ja laatu tulee esiin työn laadussa, ei suinkaan niistä kertomalla.

Vallan ja vastuun jakaminen

Kriittisiä äänenpainoja on kohdistettava myös siihen, että Forssassa Sivistys- ja tulevaisuuslautakunnalle on keskitetty aivan liikaa tehtäviä. Yksi lautakunta ei yksinkertaisesti voi vastata varhaiskasvatuksesta, opetukseta, koulutuksesta, työvoimapolitiikasta, liikunnasta ja kulttuurista. Asiat ovat isoja ja niitä on liian paljon, jotta niihin on mahdollisuus paneutua riittävän syvällisesti. Ei voida myöskään olettaa, että lautakuntaan löytyy kylliksi henkilöitä, joilla on osaamista kaikista sen piirissä olevista asioista. Jos päätöksentekoon halutaan tehokkuutta ja laatua, lautakuntien määrää pitää kasvattaa ja työ jakaa johdonmukaisemmin. Myös hallintosääntö on syytä avata ja palauttaa päätösvaltaa takaisin demokraattisesti valitulle valtuustolle.

Yhteinen suunta kadoksissa

Yleensäottaen Forssasta puuttuu yhteisymmärrys suunnasta, johon kaupunkia pitäisi kehittää. Yksittäisiä asioita tehdään silloin tällöin ja niiden positiivisen painoarvon varaan lasketaan epärealistisia odotuksia. Tärkeintä olisi löytää yhteinen tavoite, jonka takana niin päättäjät, viranhaltijat kuin etenkin asukkaat voivat seistä ja jota kohti kulkea. Poliittisen keskustelun pitäisi keskittyä sen ympärille, miten tavoitteeseen päästään parhaiten sen sijaan, että se keskittyy yksittäisiin jonkun eturyhmän ajamiin hankkeisiin, joiden uskotaan tuovan mukanaan jonkinlaisen pelastuksen. Tätä yhteistä tavoitetta Forssalla ei ole, enkä usko sellaista nopeasti tai helpoisti löytyvänkään.

Päätösten tekemisen suhteen riittää kaupungissa paljon korjattavaa ja opittavaa. Junttaava päätöksenteko pitää saada loppumaan ja avoimuutta pitää konkreettisesti parantaa. Ei riitä, että tieto on julkisesti nähtävissä, jos sen etsiminen on työn ja tuskan takana. Ei pidä hyväksyä, että sovituista linjauksista poiketaan kertomatta siitä selvästi sekä päättäjille että asukkaille kirjoittamalla isojen esitysten sisään jotain, mihin vedotaan myöhemmin. Päättäjien on voitava luottaa, että asiat tehdään kuten yhdessä sovitaan, eikä kaikki aika saa kulua esityslistojen tarkkaan syynäämiseen.

Tässä joukko asioita. Helppo näitä on julistaa, etenkin vaalien alla. Kokonaan toinen juttu onkin myös toimia niiden mukaan. Siksipä ne on hyvä kirjata kaiken kansan luettavaksi, sillä jos kurssini joskus hukkaan, sopii minun hukkua myös kuntapolitiikasta.