Viksten: Miksei se vaan lähde?

Taustaa: Alkuperäinen pidempi teksti on julkaistu Kansanuutisten "Feministipistoja" -kokonaisuudessa ja se löytyy tästä.

Väkivaltaa voi kokea kuka tahansa ja se on kansanterveysongelma, jota ei oteta vakavasti. Väkivaltaa koetaan esimerkiksi sisarussuhteissa, vanhempien tekemänä, nuorena seurustelusuhteissa, puolison tekemänä, läheisen tekemänä tai tuntemattoman tekemänä. Väkivalta on usein ylisukupolvista. Väkivallan kokija hakeutuu väkivaltaisiin suhteisiin ja tekijä taas käyttäytyy yhä uudelleen väkivaltaisesti.

Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Väkivalta on kuitenkin sukupuolittunutta ja useimmiten kokija on tyttö tai nainen. Tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivalta on yleisin ihmisoikeusloukkaus. Suomessa lähes puolet yli 15-vuotiaista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Maailmassa joka 11. minuutti tyttö tai nainen kuolee puolison tai perheenjäsenen tekemän väkivallan seurauksena.

Hiljattain olemme saaneet lukea lehdistä toistuvasti järkyttävistä naisiin kohdistuneista väkivaltarikoksista.

Väkivaltaa on hankala käsitellä, koska se kertoo pahuudesta ja on vastenmielistä. Ihmisten reaktiot voivat olla esimerkiksi kieltämistä, syyllistämistä, väheksymistä. 

Naisille voidaan sanoa esimerkiksi: "provosoitko", "kyllä naisetkin ovat väkivaltaisia", "olisit pukeutunut toisin" tai "ei se tarkoittanut sitä". Väkivallalta on helpompi sulkea silmät ja korvat, kuin kohdata pahuus, koska sitä on hankala käsitellä.

Uutisotsikoita seuraamalla huomaa, että asia on vaikea myös medialle.

Sukupuolittuneisuus on otsikoissa helppo häivyttää, syyllistää kokijaa tai oikeuttaa tekoa. Väkivallan kokeminen vaurioittaa, muuttaa ajattelua ja vääristää minäkuvaa. Väkivalta etenee salakavalasti ja usein huomaamattomasta kontrolloinnista voi olla lyhyt matka tappavaan väkivaltaan. Väkivallan kehä on petollinen, siinä vuorottelee teot ja hyvittelyt. Siinä missä moni ulkopuolinen ajattelee "miksei se vaan lähde", väkivaltaa kokenut uskoo muutokseen. Väkivalta on monisyistä ja se harvoin on yksittäinen tapahtuma, vaan usein kokijalla on riippuvuussuhde tekijään, joka entisestään vaikeuttaa lähtemistä. Väkivalta murentaa sisimmän ja saa kokijan uskomaan, että on ansainnut kokemansa. Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on suhteen vaarallisinta aikaa ja usein kokija tiedostaa tämän. Lähteminen ei ole siis yksinkertaista ja usein avun hakemista estää häpeä ja pelko. Häpeä on turhaa, koska lähes joka toinen nainen on ollut joskus elämänsä aikana samassa tilanteessa. 

Suomi ei ole tehnyt riittävästi väkivallan loppumiseksi, ja on saanut tästä useita huomautuksia. Tällä hallituskaudella asiaan on onneksi tartuttu aiempaa tarmokkaammin ja tehty paljon naisten asemaa parantavia päätöksiä, mutta työtäon vielä paljon.

Väkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen avulla voisimme parantaa ihmisoikeuksien toteutumista, vähentää inhimillistä kärsimystä ja säästää verorahoja satoja miljoonia. Olisiko aika ottaa väkivalta puheeksi?

Väkivallan kokemiseen ja tekemiseen on apua saatavilla. Uskalla kertoa.

Satu Viksten