Mäkinen: Välipalasta suuremmiksi eväiksi
Taustaa: Forssan Lehden mielipideosastolla on virinnyt keskustelua, joka lähti siitä, kun Vasemmistoliiton paikallinen valtuutettu Tapio Virtanen kyseli aloitteidemme perään, joita ei saada käsiteltyä. Samalla hän sivalsi kanssavaltuutettua, joka toimii Keskuskoulun rehtorina. Taustalla vaikuttaa se, että kaupunki suhtautuu rehtoreiden julkisiin kirjoituksiin hyvin ristiriitaisesti. Keskuskoulun rehtori saa vapaasti kirjoitella mitä haluaa, kun taas Tölön koulun rehtori pyritään vaientamaan jopa varoituksin. Ero on suhtautumisessa rakentuvaan Monikylään, johon Keskuskoulun rehtorilla on sumeilemattoman myönteinen kanta ja johon Tölön koulun rehtori suhtautuu jyrkän kriittisesti. Monikylä korvaa myös nykyisen Tölön koulun. Mielipiteet jakautuvat kaupungissa myös sen puolesta, tulisiko Talsoilan koulu sulkea vai ei. Talsoilan koulu ei ollut sulkemisuhan kun Monikylän rakentamisesta päätettiin, mutta nyt sitä ajetaan raskaasti, mm. taloudellisiin ja pedagogisiin syihin vedoten. Uusista oppimisympäristöistä tai pedagogiikasta ei ole keskusteltu lainkaan muiden jäljelle jäävien koulujen osalta.
Mitään uutta auringon alla ei ole sen suhteen, että Vasemmistoliiton tekemät aloitteet jäävät unohduksiin, josta niiden sisältö toisinaan pulpahtaa esiin muiden tekemissä aloitteissa tai teoissa myöhemmin.
Virtanen kritisoi juuri tätä mielipiteessään (LF 6.10) kysyessään miksi Vasemmistoliiton aloite maksuttomasta aamupalasta ei ole edennyt. Asiaan tarttui Keskuskoulun rehtori ja kaupunginvaltuutettu Jari Marjamäki selittäen talouden nollasummapelistä sekä ja kuinka Keskuskoulun välipala on sen ehdoilla toteutettu (FL 7.10).
Marjamäen mukaan välipala on järjestetty kustannuksia lisäämättä, mutta jättää valitettavasti kertomatta miten. Olisi tärkeää jakaa, mistä Keskuskoulussa on luovuttu ja säästetty, jotta välipala(kokeilu) on voitu toteuttaa, koska sen pohjalta voitaisiin ehkä kehittää vastaava järjestely muihinkin kouluihin ja näin edistää oppilaiden välistä tasavertaisuutta koulujen välillä.
Toisin kuin Marjamäki erehtyi kirjoittamaan, valtuusto ei ole vielä hyväksynyt raameja seuraavan vuoden talousarvioon. Nyt jos koskaan on oikea aika keskustella julkisestikin siitä, mihin ensi vuonna panostetaan.
Viime vuonna talouden raamien yhteydessä hyväksyttiin Pärjäävä Forssa 2:en liittyvät toimet kuluvan vuoden osalta, mutta tietoa ei annettu tai sitä ei ollut, millä toimilla tavoitteeseen päästään. Vuoden mittaan ohjelman nimiin laitettiin mm. kilpailutusta palveluista joka olisi muutenkin tehty, virkojen täyttämättä jättämistä sekä tietysti Talsoilan koulun sulkeminen. Saman välttämiseksi, kannattaa asiaan suhtautua valppaudella.
On valtava ongelma, että toimenpiteisiin aletaan valmistautua jo hyvissä ajoin, ennen kuin päätöksiä on tehty. Julkisista asiakirjoista ilmenee, että mm. Talsoilan koulun korjausinvestoinnit on käytännössä lamautettu jo pari vuotta sitten, kun keskustelu sen sulkemisesta kirposi. Vastaavasti Sivistys- ja Tulevaisuuslautakunta valmistautuu jo nyt jakamaan rahaa alotteiden pohjalta, joita ei ole edes hyväksytty. Tällä tavalla ja yhtä totuutta julistamalla päätöksentekoa ohjataan voimakkaasti haluttuun suuntaan. Se murentaa valtuuston arvovaltaa lähemmäksi seremoniallista kumileimasinta, vaikka tässäkin kylässä ylin päätösvalta on valtuustolla.
Päätöksenteon ja toimeenpanon marssijärjestyksen on oltavat lainmukainen, jotta mitään yhteistyötä voi olla. Tuntuu perin kummalliselta kuulua valtuutettujen vähemmistöön tätä vaatiessa.
Vuosi toisensa jälkee Forssa kipuilee samojen haasteiden kanssa ja vuosi toisensa jälkeen niistä koitetaan selvitä samoin eväin. Olisiko jo aika myöntää, että eväät ovat kehnot? Josko olisi aika määritellä yhdessä sellainen edes pienikin tavoite, johon kaikki voisivat sitoutua ja laatia selkeä suunnitelma, miten se voidaan saavuttaa? Ei sen tarvitse olla suuri eikä mullistava vaan ennemmin pieni ja selkeä. Ennen kaikkea realistinen. Ehkä sellaisten myötä opittaisi sitä yhteistyötä, joka antaisi pohjan tehdä jotain suurtakin yhdessä ainaisen holtittoman sohimisen tai poliittisen junttaamisen sijaan.