Sote tulee - oletko valmis

Eduskunta hyväksyi Soten keskiviikkona 23.6.21. Kyseessä on erittäin suuri asia, joka jäi kuitenkin mediassa valitettavan pienelle huomiolla. Asiasta esitettiin mielipiteitä ja kritiikkiä kuntavaalien alla jonkin verran, vaikka aihe ei oikeastaan edes kuntavaaleihin liity, sillä Sotesta päätti eduskunta, ei kunnanvaltuustot. Mainittakoon myös, että kritiikki ei aina osunut ihan kohdilleen. Kerron tässä paremmin avaten miksi.

Ongelman ydin

Terveydenhuoltopalvelut ovat olleet kuntien järjestämisvastuulla, mutta väen vähetessä ja palvelun laatuvaatimusten takia yhä useammalla kunnalla on ollut vaikeuksia järjestää näitä palveluita itse. Tämä nostettiin esiin jo Jyrki Kataisen hallituksessa ja huolen jakoivat myös muut puolueet.

Vastataakseen terveydenhuollon järjestämisen haasteisiin, monet kunnat ovat perustaneet kuntayhtymiä, joiden kautta ne terveydenhuoltopalvelut järjestävät. Näin myös Forssan seutukunnalla, jossa on jo pitkään toiminut Hyky.

Voidaan perusteellisesti sanoa, että parlamentaarinen konsensus oli ja on yhtä, että vanha järjestelmä ei enää toimi. Kataisen hallitus käynnisti Sote-uudistuksen, joka vasta nyt, 15 vuotta myöhemmin saatiin läpi.

Tänä aikana on kehitelty kaikenlaisia ratkaisuja, joista on opittu paljon ja joissa on ollut hyviä elementtejä, jotka on siirtyneet versiosta toiseen. Marinin hallitukselle yksi ei kunnia Sotesta kuulu, vaikka vasta se sen maaliin sai vietyä.

Uusi malli ja sen rahoitus

Uudessa mallissa terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnille, tai tarkemmin niitä vastaaville uusille "hyvinvointialueille". Se tarkoittaa, että kuntien rahoituksesta leikataan sen verran, kuin niiltä terveydenhuoltopalveluihin kuluu, mutta vastaavasti niiden ei enää tarvitse niitä järjestää.

Tämän suhteen kuulee paljon huolia siitä, mitä kunnan tehtäviksi sitten jää ja miten rahat riittävät. Lyhyt vastaus, että kaikki muu, mikä kunnan tehtävinä aiemminkin on ollut. Huoli kuntaosuuksien voimakkaasta leikkautumisesta ei ole ihan rehellistä, sillä nykyisinkin terveydenhuoltoon jyvitetty raha kulkee kunnan läpi kuntayhtymiin ilman, että päättäjillä olisi mahdollisuutta sen käytöstä mitenkään päättää. Kun merkittävä osa rahoituksesta lähtee, lähtee myös siitä leijonanosan nappaavan välttämättömän ja pakollisen palvelun järjestäminen. Rahaa kiertää tulevaisuudessa kuntien kautta paljon vähemmän, mutta kuten sanottu, sitä rahaa kunta ei muutenkaan voisi käyttää miten tahtoo.

Uusi malli tuo mukanaan myös uuden hallintoportaan. Oikeammin pitäisi sanoa, että se tuo jo olemassa olevan hallintoportaan näkyväksi. Jo nykyisin terveydenhuollon kuntayhtymissä on oma hallintonsa. Eivät ne ilman päättäjiä voi toimia. Ero uuden ja vanhan välillä on siinä, että nykyisin kunnilla on sovittu määrä paikkoja kuntayhtymien hallituksiin ja valtuustoihin. Mitä enemmän puolue tai ryhmä saa ääniä kuntavaaleissa, sen enemmän näitä paikkoja sille tarjoutuu, mitkä kukin puolue tai ryhmä täyttää niillä henkilöillä, jotka se sinne tahtoo nimetä. Pätevyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa, jos poliittinen agenda katsotaan tärkeämmäksi.

Uudessa mallissa nämä edustajat valitaan suorilla vaaleilla. Toki niissäkin vaikuttaa samat poliittiset väännöt, kuin missä tahansa vaaleissa, mutta pääseepä ihmiset itse valitsemaan, kuka terveydenhuoltopalveluista päättää, sen sijaan, että sitä päättäisi joku porukka, jolla ei välttämättä edes ole pätevää henkilöä tehtävään nimetä.

Maakuntavero

Hyvinvointialueet saavat suurimman osan rahoituksestaan valtiolta. Kyse on siitä rahansa, jonka valtio on aiemmin ohjannut kunnille terveydenhuollon järjestämiseksi. Nyt se ohjataan suoraan hyvinvointialueisiin.

Pienempi osa rahoituksesta tulee uudella maakuntaverolla. Tämä ei ole uusi vero vanhojen päälle, vaan se nipistetään suoraan kunnallisveron osuudesta. Kokonaisveroaste ei alkuvaiheessa muutu, mutta se jaetaan useammalle taholle.

Koko homman idea on siinä, että malli kannustaa järjestämään palvelut tehokkaammin ja paremmin, jolla voidaan vaikuttaa suoraan maakuntaveron suuruuteen. Kun palvelut järjestetään hyvin, ei korotuspainetta ole. Huonosti järjestettäessä korotuspaineita syntyy, millä samat poliittiset vaikutukset, mitä kunnallisveron kohdallakin on.

Nykyisellään Hyky ja keskussairaala likipitäen ilmoittavat mitä palvelut maksavat ja se on kuntien maksettava - vaikka kuinka tehtäisi vaatimuksia tiukemmasta taloudenpidosta. Verotusoikeuden antamisella halutaan vaikuttaa nimenomaan tähän. Antaa päättäjille vallan lisäksi myös vastuuta.

Kritiikki

Varsinkin Kokoomus on esittänyt paljon kritiikkiä sekä maakuntaverosta että uudesta hallintoportaasta. Maakuntavero on oleellinen elementti, mikä ohjaa päättääjiä tehostamaan toimintaa ja parantamaan laatua. Säästäminen laadusta kostautuu varsin nopeasti korkeampina hoitokuluina ja koska hyvinvointialue vastaa palveluiden järjestämisestä ilman että yhtälössä vaikuttaisi kuntayhtymiä ja keskussairaaloita, jotka käytännössä voivat määrätä hintoja ilman (poliittista)vastuuta, voi se toimillaan itse estää kulujen kasvamista tulevaisuudessa.

Uuden hallintoportaan kritisoiminen ontuu myös siltä osin, että kuten mainittu, nämä hallintaportaat ovat jo olemassa. Ne on teippirakennelmina kyhätty vanhan systeemin päälle, joka ei sellaisenaan pysty vastaamaan nykyaikaisiin haasteisiin. Kokoomuksen kritiikki on myös tekopyhää, sillä kun Kokoomus oli uudistusta valmistelemassa, sille kävi hyvin tämä uusi hallintoporras jopa sen puolustamiseen asti. Se on alkujaan uudistukseen tullut silloin, kun Kokoomus on hallituksessa ollut uudistusta laatimassa.

Tällainen kritiikki näyttää pohjautuvan siihen, että Sote mitätöin useita terveydenhuollon yksityistämisiä. Nämä yksityistämiset ovat muutenkin kyseenalaisia, sillä peruslain mukaan kyse on toiminnasta, josta julkinen valta vastaa eikä niitä saa antaa yksityisen vastuulle. Tästä on tulkinnanvaraisesti poikettu, mutta nyt tämä kohta lujitetaan selvemmin, mikä johtaa sopimusten mitätöintiin. Näin olisi erittäin todennäköisesti käynyt myös Forssassa, mikäli terveydenhuolto olisi yksityistetty Pihlajalinnalle neljä vuotta sitten. Kerran tehty yksityistämispäätös kumottiin, koska siinä oli paljon samoja elementtejä, jotka johtivat vastaavien päätösten kumoamiseen oikeuden taholla muualla.

Sen sijaan kritiikki moniin käytännön asioihin liittyen on paikallaan. Kyseessä on suuri muutos ja vaikka se on hyvin valmisteltu, ei kukaan tiedä miten se käytännössä toteutuu. Voi olla, että eduskunnalla tai ministeriöllä on liikaa valtaa järjestämisen ja etenkin rahoittamisen suhteen, mikä altistaa kaikenlaiselle poliittisten virtausten vaikutuksille. Voi myös olla, että maakuntaveron osuus ei riitä kannustamaan hakemaan laatua ja tehokkuutta, ja voi olla, että kustannukset tulevat odotettua rajummin kasvamaan.

Kyse ei kuitenkaan ole säästöjen hakemisesta, vaan uudelleen organisoimisesta, jossa välitason portaita ja alttiuksia poistetaan. Päätöksentekoa suoraviivaistetaan ja tehokkuutta haetaan kyvystä hallita ja ohjata isompaa kokonaisuutta päättäväisemmin.

Tietysti huomio pitää olla siinäkin, että vaikka demokratia toteutuu suorissa listavaaleissa paremmin, voi päättäville paikoille silti päätyä henkilöitä, joiden kompetenssi ei vastaa tehtävän vaatimuksia ja joissa poliittinen ideologia ja agendat aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Maakuntavaaleista voi myös muodostua vaalit, joissa on surkean pieni äänestysprosentti. Suorat alueelliset vaalit myös heikentävät ehdokkaiden pääsemistä läpi pienillä paikkakunnilla mikä todellakin voi aiheuttaa sen, että päätösvalta keskittyy isoihin kaupunkeihin, kuten eduskuntavaaleissa mutta pienemmissä mittakaavoissa.

Yhtäältä koko Sotesta voi paljastua valuvikoja, joiden korjaaminen vaatii paljon aikaa ja yhteistyötä. Voi myös olla, että maakuntaveroa ei tulekaan, mikä voi heikentää liikaakin edellytyksiä mallin edes toimia odotetulla tavalla.

Lopuksi

Soten tarpeen on tunnistaneet kaikki puolueet ja sitä on 15 vuotta rakennettu. Jokainen hallitus, esitys ja valmistelu on tuonut siihen joitain uusia piirteitä, jotka on katsottu järkeväksi ottaa mukaan seuraavaan versioon, vaikka aiempi olisikin syystä tai toisesta mennyt nurin.

Sote onkin ihan rehellisesti parlamentaarisen yhteystyön tulos. Sitä ei pitäisi nähdä yksinomaan kenenkään voittona sen enempää kuin toisen tappiona.

Toistaalta siitä on myös turha purnata, sillä päätös on tehty ja nyt mennään sen pohjalta. Ihan niin kuin lukemattomien muidenkin asioiden kanssa, jotka päätetty on. Aika katsoa eteenpäin ja rakentaa sitä mikä on rakentaa päätetty.