Mäkinen: Rahat tuli, rahat meni
Taustaa: Kirjoitus on lähetetty Forssan Lehteen 22.3. Se on epäsuora vastine kahden Kokoomuslaisen yrittäjän tekstiin, jossa maalailtiin kuvaa maailmasta, jossa ei ole enää palveluita ja joka meitä uhkaa, ellei kunta tukisi yrittäjiä, jotka nyt eivät voi toimia. Tekstissä myös visioitiin yrittäjyyden tukemisen nyt olevan tuhannen taalan paikka houkutella seudulle enemmän yrittäjiä.
En tiedä miten saisin oikealle kallellaan olevat yrittäjäkollegat ymmärtämään, että kaiken yritystoiminnan edellytyksenä on asiakaskunnan ostovoima, mitä ilman ei kauppaa käydä. Monet yrittäjät esiintyvät kernaasti jaloina sankareina, jotka luovat työtä ja hyvinvointia ympärilleen, mutta tosiasiassa yrittämisessä on aina kyse siitä, että yrittäjä tuo leivän etupäässä omaan pöytäänsä. Kasvu ja työllistäminen tulee sen jälkeen - sivutuotteena, ei itseisarvona. Korona iski pahasti monelle alalle, mutta ei muuttanut yrittämisen ydintä.
Kun oikealla suhtaudutaan opiskeluunkin investointina tulevaisuuteen, jonka eteen voi patistaa vaikka velkaantumaan, luulisi kokeneiden yrittäjien myös ymmärtävän paremmin, että heidän kokemuksensa ja osaamisensa ovat niinikään investointi, joka takaa etulyöntiaseman, kun palvelumahdollisuus jälleen avautuu, siinäkin tapauksessa että toiminta olisi huonoksi ajoiksi lopetettu.
Ei mikään taho voi loputtomasti tekohengittää yritystoimintaa määräämättömän ajan. Kuten yrittäjien tukemista vaativat kirjoittajat itse toteavat, tähän ei ole ollut mahdollista varautua. Se ei ole kenenkään syytä. Ei yrittäjän, muttei myöskään yhteiskunnan.
Populismista höttöä ja suorastaan naiivia on myöskin maalailla kuvaa maailmasta, jossa palveluita ei enää ole. Yhteiskunnan ja maailman auetessa monille vanhoille palveluille on jälleen tarvetta, eikä se tyhjiö jää täyttymättä. Jos vanhat eivät sitä täytä, uudet täyttävät. Voihan se olla myös, että syntyy uusia palvelutyhjiöitä yhtäältä kuin se, ettei entinen koskaan palaa. Voi aiheellisesti kysyä kuinka kauan pitää antaa tekohengitystä, ennen kuin voidaan todeta, että selviämisen edellytyksiä ole?
Näiden takaisin perittävien koronatukien myöntämisen edellytyksenä oli laatia suunnitelma rahojen käytöstä, joka erikseen hyväksyttiin ennen tuen myöntämistä. Ei voi mitenkään tulla yllätyksenä, että tukia peritään takaisin, jos ne on käytetty toisin, kuin mitä niiden myöntämisen peruste oli. Liekkö sitten leväperäisyyttä vai sokeaa uskoa, tiedä häntä, mutta vahingosta saati epäreiluudesta ei ole kyse.
Ymmärrän kyllä yritysten hankalan aseman sangen hyvin. Pienyrittäjänä tipuin sellaiseen väliin, etten ole saanut koronakorvauksia sentin jeniä. Meitä yksinyrittäjiä on Suomessa yli 200 000 ja freelancerit siihen päälle. Tiedän omakohtaisesti, ettei tukirahat kohdistuneet oikeudenmukaisimmalla tavalla ja olen myös huomannut, että aika hiljaista on kauppa näinä aikoina.
Mutta ei nyt toisteta monen yrittäjän virhettä ja käytetä valtiolta saatuja koronan hoitoon tarkoitettuja rahoja johonkin ihan muuhun, saati muutamien tietyt kriteerit täyttävien yritysten tukemiseen. Käytetään ne rahat siihen mihin ne on tarkoitettu niin vältytään selittämiseltä ja sanktioilta tulevaisuudessa. Kunta voi hakea valtiolta tukea myös alueen yritysten tukemiseen. Suosittelen tarttumaan siihen mahdollisuuteen sen sijaan että unelmoidaan minkään houkuttelevan yrityksiä mihinkään tällaisessa tilanteessa.
Kirjoitus poiki vastineen, jossa korostettiin yrittäjyyden merkitystä sekä sen elämäntapaluonnetta. Kirjoitin vastineeseen vastineen, joka kuitenkin jäi julkaisematta, koska tällöin toinen kirjoitukseni odottu jo julkaisua eikä aihe ole niin merkittävä, että siihen erityisesti kannattaisi tarttua.
Vastaus Sanna Järvelle
Kauniin kuvan kiillottamisesta huolimatta, yrittäjyys on ensisijaisesti tapa ansaita elantoa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että henkilökunnan palkkaaminen tai muun työpanoksen ostaminen tuo aina jotain lisäarvoa yritykseen. Työntekijä ansaitsee yritykselle rahaa ja vapauttaa yrittäjän aikaa. Kirjanpito- ja markkinonti palvelut kannattaa ostaa joltain joka ne osaa ennemmin kuin paneutua niihin itse. Olkoonkin elämäntapa ja tahtotila, markkinatalouden kylmät rattaat eivät öljyynny millään hyvällä, mitä yritys ympärilleen tuo, ellei se ole taloudellisesti kannattavaa.
Allekirjoitan sinällään kyllä vapauden ja vastuun, mitä yrittäminen tullessaan tuo. Senkin, että varmasti on helpompiakin tapoja ansaita leipänsä. Yrittäminen ei ole se helpoin tie eikä yrittäjällä ole sellaista julkista tukiverkostoa kuin palkoillisella. Sen lisäksi siihen liittyy muitakin isoja riskejä aina, vaikka kuinka yrittäisi kaikkeen varautua. Pitkistä lomista voi vain haaveilla ja käytännössä suurimmalle osalle yrittäjistä se aika, kun töitä ei tehdä on suoraan pois yrityksen ja omista tulosta. Se ei kuitenkaan tee yrittäjästä minkäälaista sankaria eikä hyväntekijää, eikä muuta sitä miksikään, että kyse on ansaitsemisesta.
Jos jotain, niin pienyrittäjien asemaa tulisi parantaa niin, että meillä olisi edes joitakin niistä tukipalveluista, mitä työntekijöillä on. Myös pitäisi laajemmin sisäistää kuinka laajasta kokonaisuudesta puhutaan aina kun mainitaan yrittäjä. Yrityksillä ja yrittäjillä on yhteistä lähinnä vastuut ja velvollisuudet, mutta muuten eroja on enemmän.
Palvelutyhjiöt, joille on kysyntää kyllä täyttyvät aina. Kysymys on enemmänkin siitä, kuinka kauan yhteiskunnan tulisi pitää yrityksiä väkisin pystyssä siinä toivossa, että ne ehkä joskus sitä hyvää ympärilleen rakentavat? Sata tuhatta palaa hetkessä yrityksen tekohengittämisessä, mutta riittää huomattavasti pidempään, kun sillä huolehditaan ihmisestä. Monet yrittäjät ilmaisevat olevansa kovasti huolissaan valtion velasta samalla kun ovat vaatimassa itselleen valtiolta rahaa ja korvauksia. Sellainen vaatii asian tarkastelua vähän toisistakin näkökulmista.