Miksi kannatan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita?

Aluksi haluan kertoa, että itselläni on pienimuotoista yritystoimintaa. Olen yrittäjä perheestä ja suvusta ja myös mieheni on yrittäjä suvusta. Olen nähnyt ja kokenut siis läpi koko elämäni sen, millaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia poliittiset päätökset aiheuttavat juuri yrittäjyyteen. Yrittäjyys on Suomen kantava voima ja yrittäjyyden kannattavuuden edistämiseksi on tehtävä töitä ja oikeanlaisia päätöksiä.

Näissä vaaleissa ja tulevissa hyyvinvointialueilla päätetään sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen palveluiden järjestämisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta olen kuitenkin tiukka siinä, että vastuu tulee olla julkisella. Palveluiden ostoa yksityiseltä puolelta markkinoidaan houkuttelevasti, esimerkiksi "palveluseteleillä" ja "valinnanvapauden lisääntymisellä". Tarvitsemme julkisen kumppaniksi laadukkaita erikoisosaamiseen perustuvia pienyrityksiä ja kolmannen sektorin palveluita, mutta emme ulkomaalaisia suuryrityksiä, joiden tavoitteena on maksimoida voitto ja tehdä taloudellista tulosta osakkeen omistajien taskuun. Kilpailutuksissa juuri nämä suuryritykset pärjäävät ja samalla ostavat pienyrityksiä haltuunsa. Suomalaisilta veroina kerätyt tulot tulee mielestäni käyttää suomalaisten hyväksi ja "välistä vetäjä" vie suomalaisilta. Ulkomaalaisten yritysten rahoittaminen ei myöskään paranna Suomen taloudellista tilannetta, päinvastoin. Mielestäni se raha, joka nyt valuu voittoina muualle, tulisi käyttää suomalaisten terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseen.

Suurin osa yksityisten tarjoamista hoiva- ja laitospalveluista ovat isojen voittoa tavoittelevien yritysten omistuksessa. Olemme toistuvasti saaneet lukea ja kuulla siitä miten meidän vanhuksia näissä laitoksissa hoidetaan ja miten vammaisia ihmisiä kohdellaan epäinhimillisesti sekä sidotaan tuoleihin ja sänkyihin. Saamme kuulla miten lasten oikeudet sijaishuollossa ei toteudu ja he kohtaavat kaltoinkohtelua siellä, minne heidät on sijoitettu turvaan. Nähdyt, kuullut ja luetut jutut ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Taloudellinen tulos ja mahdollisimman suuri voitto menevät toistuvasti ihmisarvon ja laadukkaan palvelun edelle. Yksityisten yritysten ja heidän palvelunsa valvonta on tehty myös haasteelliseksi, jopa mahdottomaksi ajoittain. Puutteellinen tai puuttumaton valvonta mahdollistaa epäinhimillisen kohtelun.

Kilpailutus ja palveluiden ostot eivät myöskään tue asiakkaan oikeuksien toteutumista. Olemme saaneet kuulla ja lukea esimerkiksi vammaisista, joilla on toimiva ja kuntoutumista tukeva suhde hoitavaan tahoon, joka on kuitenkin kilpailutuksen myötä katkennut. Raha ajaa ihmisen tarpeiden edelle. Kilpailutus rajoittaa myös esimerkiksi sitä, kun valitaan asiakkaalle sopivaa laitoshoitoa. Kilpailutuksen ulkopuolelle on voinut jäädä juuri se asiakasta parhaiten palveleva paikka. Mikäli asiakas vastoin kilpailutuksen tulosta sijoitetaankin kilpailutuksen ulkopuolelle jääneeseen paikkaan, käydään nopeasti oikeutta sopimusrikkomuksesta, jossa korvaussummat ovat hurjia. Näillä korvaussummilla ja oikeudenkäyntiin kulutetuilla verorahoilla voisimme panostaa suomalaisten hyvinvointiin.

Kauniit korulauseet palveluseteleistä ja valinnanvapaudesta kuulostavat houkuttelevilta, mutta tässä asiassa on nähtävä metsä, eikä ainoastaan puuta. Kilpailutukset eivät edistä valinnanvapautta vaikka niin mainostetaan. Rahoittamalla "valinnan vapauden" kautta yksityisiä suuryrityksiä valutamme rahaa myös ulkomaille ja samalla mahdollistamme suuryritysten mahdollisuutta ostaa lisää pieniä toimijoita pois markkinoilta. Vaikka osa ihmisistä hyödyntäisi pienyrittäjien palveluita, suuret hankinnat ja näissä käytettävän rahan voittaa yritysjätit, jotka hetken päästä ostavat tuon pienyrittäjän toiminnan.

Nopealla Googlettelulla aiheesta löytyy valtavasti tietoa ja kannustan jokaista tutustumaan myös tähän näkökulmaan, ennen kuin liputtaa palveluseteleiden tai yksityisten yritysten panostuksen lisäämisen puolesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Useinkaan yksityisten yritysten osuuden kasvattamisen vastustamisella ei ole mitään tekemistä kateuden kanssa, vaan taustalla onkin ihmisoikeudet ja tasa-arvo.

Jokainen voi myös pysähtyä miettimään, mitä sähkön hinnalle tapahtui yksityistämisen myötä? Haluammeko saman tapahtuvan sote-ja pelastuspalveluissa? Jussi Saramon kommentti "Amerikan mallista" on lähempänä, kuin moni arvaakaan. On hyvä myös huomioida, että mikäli jatkamme yksityistämisen tiellä on valvontakoneiston todellakin lisättävä merkittävästi ja tästä saadaan sitä hallintohimmeliä mitä juuri on pelätty.