Lastensuojelun mustamaalaaminen ei paranna lastensuojelun mahdollisuuksia auttaa lapsia ja perheitä
Vastine julkaistu Forssan Lehdessä 7.9.2022
Matti Syrjälän (FL 3.9) mielipidekirjoitus itsessään jo paljasti, että hänellä ei ole mutu-tuntuman lisäksi käsitystä lastensuojelusta tai lastensuojelulaista. Tämän tyyppiset vääristynyttä tietoa jakavat kirjoitukset, jotka keskittyvät mustamaalaamaan lastensuojelua vaikuttavat perheiden käsityksiin lastensuojelusta ja estävät avun hakemista sekä vastaanottamista.
Syrjälä korosti, että lastensuojelulakia tulisi uudistaa ainakin siten, että jokin ulkopuolinen taho valvoisi lastensuojelua. Lastensuojelua valvotaan monen eri tahon toimesta ja viranhaltijan päätökseen on aina muutoksenhakuoikeus. Kiireellistä sijoitusta ja vastentahtoista huostaanottoa arvioi esimerkiksi hallinto-oikeus. Lastensuojelua valvoo myös esimerkiksi Aluehallintovirasto, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies ja tarvittaessa vaikkapa EU:n ihmisoikeustuomioistuin. Syrjälä viittasi myös epämääräisesti taloudelliseen näkökulmaan, joka tulisi selvittää. Itselleni jäi epäselväksi mitä hän tällä tarkoitti ja onko hänelläkin vääristynyt käsitys siitä, että sosiaalityöntekijät saisivat jonkinlaisia bonuksia sijoitetuista lapsista.
Selvennykseksi nyt, että lapsen sijoitus on rahallisesti ainoastaan menoerä lastensuojelulle, eli kunnille. Yksittäiset sosiaalityöntekijät saavat taas näistä tilanteista ainoastaan psyykkisesti hyvinkin raskaan asian käsiteltäväksi.
Syrjälä kirjoitti, että sosiaalityöntekijät toimivat vailla koulutusta esimerkiksi psykiatreina tai poliiseina. Tämä ei pidä paikkaansa, mutta ymmärrän Syrjälän vääristyneen näkemyksen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä kerää lapsen kannalta oleellisen tiedon eli myös muiden toimijoiden näkemyksen lapsen tai perheen tilanteesta, johon myös lainsäädäntö vahvasti ohjaa. Sosiaalityöntekijä arvioi näiden kerättyjen tietojen perusteella lapsen tilannetta ja lastensuojelun toimia.
Kiireellisen sijoituksen kriteerit löytyvät lastensuojelulaista, kuten myös huostaanoton. Huvikseen ja perheitä kiusatakseen yksikään sosiaalityöntekijä ei näihin ryhdy. Kiireellisen sijoituksen tilanteessa lapsi on esimerkiksi välittömässä vaarassa, joka tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijä ei voi lähteä kotiin ennen kuin lapsi on turvassa. Tämänkaltaisissa tilanteissa kyse voi olla esimerkiksi siitä, että lapsi on vailla huoltajaa vaikkapa päihdeongelman tai mielenterveysongelmien vuoksi tai lapsi kokee kotonaan väkivaltaa tai, että lapsi itse omalla toiminnallaan esimerkiksi päihteitä käyttämällä vakavasti vaarantaa henkeään ja terveyttään.
On muistettava, että lastensuojelussa lapsen etu kävelee vanhempien edun ylitse. Ristiriidat usein johtuvatkin siitä, että vanhemmat ovat siinä hetkessä kykenemättömiä näkemään lapsen etua tai kykenemättömiä muuttamaan omia toimintatapojaan tai eivät ole valmiita vastaanottamaan lapsen kannalta välttämättömiä tukitoimia. Sijoitus on aina viimesijainen keino ja ennen sitä on usein tehty jo paljon.
Kun kuuntelee kauhutarinoita lastensuojelusta, on hyvä muistaa, että se on yksi yksittäinen näkökulma tapahtuneista. Useinkaan tämä näkökulma ei ole kovin objektiivinen vaan se on värittynyt erilaisilla suurilla tunteilla, kuten pettymyksellä. Lastensuojelun mustamaalaaminen ei paranna lastensuojelun mahdollisuuksia auttaa lapsia ja perheitä ja toisaalta se ei ole myöskään rakentavaa kritiikkiä, jonka avulla lastensuojelua voitaisiin aidosti kehittää.
Satu Viksten
Sosiaalityöntekijä (VTM)