Asioita voi tehdä myös toisin

Olemme menossa kohti uutta monellakin tapaa. Palvelut järjestellään uudelleen entistä toimivammiksi. Näin ainakin ajatellaan. Muuttuuko silti kuitenkaan mikään, ellei olla valmiita ajattelemaan asioita uudelta kantilta.

Itse työskentelen lastensuojelun sijaishuollossa erityislastenkodissa Turussa. Olemme nyt jo useamman vuoden kehittäneet osaamistamme ja kuluva vuosi menee samoissa merkeissä. Osaamme paljon, mutta yksin emme pärjää.

Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on oikeus saada samat palvelut, joita kotona asuvat saavat. Tällä tarkoitan esim. mielenterveyspalveluita. Tosiasia kuitenkin on, että on aikoja jolloin voimavarat voi olla niin vähissä, ettei ulkopuolisiin kontakteihin juurikaan kyetä. Tästä lähtökohdasta luotiin malli, jossa nuorisopsykiatri ja sairaanhoitaja jalkautuivat laitoksiin konsultoimaan. Palvelut liikkuvat, nuori pysyy paikallaan.

Kokemus toiminnasta on ollut erittäin hyvä. Konsultoiva nuorisopsykiatri on osalle nuorista oma lääkäri ja samalla tuki työntekijöille . Työparina on kokenut psykiatriaan suuntautunut sairaanhoitaja, jolla on laitostyöstä kokemusta. Toiminnalla palvelu tuodaan nuoren sängyn viereen, jos nuoren voimat ovat vähissä.

Tuki työyhteisölle on merkittävä. Konsultointi on puhelinsoiton päässä. Sairaanhoitaja pystyy tulemaan nopealla varoitusajalla paikalle, vaikka psykiatri olisikin varattu. Yhdessä pohtien löydetään uusia näkökulmia solmukohdissa. Asioita voidaan siis tehdä toisin. Palvelut voi liikkua tarvitsevan luo. Voisko myös Hämeessä?